Miten naisella voi olla noin paljon voimaa?”

Elvira Karppinen on viikinkineito, joka yhdistää tanssin ja painin

Joku voisi luulla, että showtanssi ja lukkopaini eivät sovi samaan peilikuvaan. Elvira Karppisen painia katsellessa kuitenkin huomaa, että lajeissa on paljon samaa: Äärimmäisiä asentoja, sulavaa liikettä ja tarkkaa kehonhallintaa. Kevyimmillään BJJ onkin suorastaan tanssillista rullailua matolla. Aika nopeasti esiin tulee kuitenkin myös lajien erot. Yhtäkkiä rullailu onkin muuttunut rajuksi seältykseksi, joka kysyy äärimmäistä tekniikkaa, oveluutta ja voimaa. Silloin ei katsota peilistä, miltä näyttää.

” Paini alkoi kiinnostaa juuri pinnallisen tanssimaailman vastapainona. Sitä ei matolla ehdi miettiä, onko tukka hyvin tai räkä poskella, kun täytyy keskittyä siihen, ettei kukaan kurista”, toteaa Elvira Karppinen.

28-vuotias Karppinen on ammatiltaan tanssiopettaja, mutta myös mm. No-Gi BJJ:n tuore Euroopan mestari. Hän aloitti painin vasta reilut kolme vuotta sitten, mutta kehittyi nopeasti miehensä Lauri Karppisen valmennuksessa.

”Tanssi on kulkenut mukana pienestä pitäen, mutta nuoruusvuodet pelasin SM-tasolla koripalloa. Toinen vastasi luovaan puoleeni, toinen fyysiseen urheilullisuuteeni. Kun tutustuin BJJ:iin, tajusin, että tässä yhdistyvät molemmat. Oli myyty saman tien,” Karppinen kuvailee.

Nopeasti saavutettu kisamenestys on ehtinyt viedä häntä jo ympäri maailmaa. Erityisesti Yhdysvalloissa skandinaavisen vaalea nainen on herättänyt ihmetystä.

”Heistä on käsittämätöntä, että näinkin hentoisen näköisellä naisella voi olla näin paljon voimaa. Olenkin saanut lempinimen viikinkimaailmasta: maailmalla olen shiedmaiden eli kilpineito.”

Voimaa – ja myös kropan ulkoista muokkausta – Karppinen haki aiemmin kuntosalilta. Tämän vuoden alussa treenimuoto vaihtui kuitenkin Method Makiaan.

” Vaikka saliharjoittelu oli tavoitteellista, se ei ikinä tuottanut tällaista hyötyä fysiikalle,” Karppinen toteaa. ”Esimerkiksi kaskivartalolle en ole koskaan aiemmin onnistunut saamaan tällaisia treenejä, vaikka se on ollut vahvuuteni. Makian liikkeistä lähes kaikissa käytetään keskivartaloa,” Elvira sanoo.

Myös kestävyyttä ja pitoa ääriasennoissa sekä jalkojen voimaa on ehtinyt tulla rutkasti lisää.

”Jalkoihin olen saanut BJJ:ssä tärkeää puristusvoimaa. Samoin olkapäiden liikkuvuus on parantunut, mikä tarkoittaa myös parempaa voimantuottoa. Voima ja liikkuvuus kun kulkevat käsi kädessä.”

Entisestään lisääntyneestä liikkuvuudesta on luonnollisesti hyötyä myös tanssissa. Ja jos sinne peiliin haluaa katsoa, Makia-treeni näkyy sielläkin.

”Voin lämpimästi suositella Makiaa niillekin, jotka hakevat vain kropan muokkausta. Makiatreenin jälkeen koko kroppa on äärimmäisessä pumpissa ja kehitystä tapahtuu nopeasti.”

Elvira, kuten muutkin kehonpainoharjoittelun tehokkuutta epäilleet, on joutunut huomaamaan, että omasta kehosta saa äärimmäisen pahan vastuksen. ”Makiatreeni skaalautuu aina oman kunnon mukaan, joten kovakuntoisena saan aika kovia treenejä. Varsinkin alkuaikoina meinasi tulla itku ja paikat olivat kipeinä monta päivää. Mutta samalla huomaa koko ajan kehittyvänsä. Se mikä ennen oli vaikeaa, alkaakin sujua.”

Salitreeniin verrattuna juuri harjoittelun vaihtelevuus ja lihaskunnon lisäksi myös taitojen kehittyminen tekevät harjoittelusta motivoivaa.

”Sitä oppii uusia temppuja, mikä on aika hauskaa.”

Sen sijaan hauskuus on kaukana tatamilla, kun voimat ehtyvät, mutta aikaa on vielä jäljellä.

”EM-kisoissa oli sellainen tilanne, että aloin olla aivan loppu, mutta piti jaksaa vielä 30 sekuntia. Se tilanne päättyi hyvin, mutta mietin, että tätä ominaisuutta minun pitää kehittää.”

Apu löytyi Makian aikaa vastaan tehtävistä HIIT-treeneistä.

”Ne ovat kamalinta mitä olen tehnyt. Niiden jälkeen ei pysty puhumaan,” Elvira nauraa. ”Mutta niitä tehdessäni ymmärsin, että juuri ne kehittävät suhtautumista myös henkiseen hapottamiseen; siihen tilanteeseen, jossa pitää vielä jatkaa, vaikka ei enää mitenkään jaksa. Olen siis ottanut HIIT-treenitkin nyt osaksi viikko-ohjelmaa.”

Makia on siis tuonut tavoitteelliset fysiikkatreenit osaksi Elviran harjoittelua, mutta saanut myös muut lajitoverit innostumaan.

”On ollut yllättävää huomata, mitä Makia on meidän salilla saanut aikaan. Yksi tyttö saa ensimmäistä kertaa elämässään kiinni varpaistaan. Toinen, jolla on ollut paljon ongelmia kroppansa kanssa, oli saanut osteopaattinsa ihmettelemään, mitä on tapahtunut kun kaikki on alkanut parantua,” Elvira kuvailee.

Uutta voimaa ja liikkuvuutta Elvira pääsi testaamaan jo EM-kisoissa Roomassa huhtikuussa. Sieltä kotimatkalle lähti kultamitali.